Puuhanurkan arkea

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää

Työharjoitteluni Turun Koneteknologiakeskuksessa alkoi samoissa merkeissä kuin viime kesänäkin. Soitettuani KTK:lle ja kyseltyä projektien perään vastaus oli aluksi empivä; ”No tuota tällä hetkellä on aika paljon harjoittelijoita jo ilmoittautunut ja projektit ovat kutakuinkin täynnä, mutta ehkä puolessa välissä kesää saattaisi löytyä paikkoja…” Kuitenkaan näihin sanoihin lannistumatta mainitsin viime kesänä olleeni jo  oppilasprojektipäällikkönä samassa projektissa, jossa oli tarkoitus rakentaa pienimuotoinen jätevedenkäsittelylaitteisto Turun AMK:lle opetus- ja tutkimuskäyttöön. Tämä tuotti toivotun tuloksen ja luurin päästä vastattiin: ”Noniinno siinä tapauksessa… Tuleppa paikalle huomenna klo. 8.15 niin katsotaan missä mennään.” Seuraavana aamuna saavuttuani paikalle totesin heti alkuun, että sanonta ”Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää” pätee niin opiskelussa kuin myös työelämässäkin.

Projekti kun ei ollut vielä valmis. Laitteiston oli tarkoitus valmistua viime kesän (2014) lopussa, mutta odottamattomien ongelmien sekä vastoinkäymisten takia aikataulu ei ollut pitänyt ja hommia oli vielä rutkasti tekemättä. Aikataulu oli laadittu (minä itse) liian optimistiseksi. Kokemattomuus projektitöistä johti siihen ettei vastoinkäymisiä osattu odottaa niin isossa mittakaavassa. Tämä olisi kuitenkin pitänyt ottaa huomioon, koska kaikki mukana olevat olivat aloittelevia insinööriopiskelijoita. Kesän jälkeen opiskelijat palasivat takaisin koulunpenkille ja projekti jäi odottamaan viimeistelijäänsä, joka saapui paikalle vasta seuraavan vuoden toukokuussa. Laitteisto oli kuitenkin saatu melkein käyttövalmiiksi. Ainoastaan sähkökaapin rakentaminen oli kesken, ja joitakin levyosia piti hioa uuteen uskoon sekä suorittaa laitteen mekaanisten ja elektronisten osien testaus.

Ensimmäiset työpäivät menivät projektin senhetkiseen tilanteeseen perehtymiseen sekä tekemättömien asioiden kartoittamiseen. Tämän jälkeen suoritettiin eräiden levyosien leikkausta, hiontaa ja muokkausta, jotta ne sopisivat laitteiston altaisiin. Sähkökaappiin suunniteltiin ja rakennettiin muutama viikko tuuletusjärjestelmää sen sisäisen lämpötilan pitämiseksi riittävän matalissa lukemissa. Sähkökaapin valmistuttua laitteiston kolmen vesialtaan kanssa suoritettiin tiiveystestit KTK:n varastorakennuksessa. Viikon aikana altaat täytettiin vedellä ja vuotokohdat tiivistettiin. Laite oli nyt jo viittä vaille valmis kun oli jäljellä enää tärkein ja jännittävin osuus: laitteen käynnistäminen ja testaus. Taajuusmuuttajien parametrien asettamisen jälkeen laitteen sekoitinyksikkö sekä keskipakopumput lähtivät pyörimään ja toimivat halutulla tavalla. Laite oli rakennettu sekä bonuksena vielä toimi, joten olo oli kuin voittajalla.

Todettakoon, että vaikka projekti viivästyi niin opetusmielessä se oli mitä parhain. Jokaisen insinöörin tärkein perustaito, ongelmanratkaisukyky, kehittyi matkan varrella huimasti. Ongelmatilanteita tulee eteen projekteissa väistämättä, eikä niistä pitäisi koskaan lannistua. Jokainen ongelma on ratkaistavissa. Jos ei omat kyvyt siihen riitä, niin on tärkeää, että osaa löytää oikeat henkilöt konsultoimaan näitä pulmatilanteita. Ja näitä päteviä persoonia on onneksi Turun Ammattikorkeakoulu täynnä.

 

Aurinkoista kesää puuhanurkan sekä TTI-toimiston loistavalle työporukalle!

Lauri Luotonen

Energia- ja ympäristötekniikka

Normaali
Innovaatio

Osaamismatriisi

Kaikkea ei täydy keksiä itse, vaan joskus on järkevääkin kopioida muiden hyviä ideoita. Tämä iski mieleeni heti, kun luin Aucorin blogista liikesalaisuuksia, ja varsinkin artikkelia salaisesta aseesta nimeltään osaamismatriisi. Näin hyvä käytäntöhän on selvästi varastamisen arvoinen, joten se otettiin suunnilleen sellaisenaan käyttöön. Taulukkopohja on kenen tahansa katsottavissa täällä.

Pari lisäystä näin kuitenkin tarpeelliseksi:

  • Sarakkeeseen C lisättiin kategoria RP, joka tarkoittaa ko. kompetenssista vastaavaa henkilöä. Tehtävä sisältää vastuun siitä, että kyseistä tehtävää voidaan tehdä, eli huolehtia resursseista, ovat ne sitten aineellisia tai henkisiä.
  • Taulukkoon lisättiin itsearvioinnin välilehti, joka voidaan tulostaa ja antaa täytettäväksi uudelle työntekijälle. Se on osoittautunut verrattomaksi esimerkiksi suurelle harjoittelijajoukolle. Näin tietoja kerätessä täytyy vain huolehtia, että jokaisella on kynä.

Työkaluna matriisi on osoittautunut oivalliseksi, kunhan muistaa alkuperäisessä lähteessä olleet varoitukset.

Kiitos ideasta Aucorille ja Janne Jääskeläiselle!

Jarmo

Puuhanurkan projektööri

Normaali
Henkilökuva, Puuhanurkan arkea

Hellettä ja hyvää meininkiä

Nimeni on Jaakko Ruotsalainen ja olen valmistunut autotekniikan insinööriksi Turun AMK:sta muutama vuosi sitten. Tarina alkoi kun pääsin keväällä jatkokoulutukseen, jossa tarjolla oli 3D -mallinnusta ja -tulostusta, työstökoneiden ohjelmointia ja muuta mukavaa. Koulutukseen kuului kuuden viikon työharjoittelujakso ja kaverin kautta sain vinkkiä että Turun AMK:ssa voisi olla moisia hommia tarjolla Koneteknologiakeskuksella. Soitto heti Tutkimusryhmälle, samana päivänä haastatteluun ja seuraavana maanantaina harjoitteluun. Homma eteni joutuisasti.

Ensimmäiset pari viikkoa hujahtivat 3D-printtausta hämmästellessä ja talon tapoihin tutustuessa. Myös Solidworksia tuli naputeltua ahkerasti muun puuhastelun ohessa. Kolmannella viikolla pääsin jo tositoimiin ja mukaan oikeaan projektiin. Arpaonni suosi ja minut sijoitettiin osaksi maineikasta vedenpuhdistustiimiä. Tiedossa tulisi olemaan monenmoista hämmästelyä vispaimen parissa. Ensimmäisenä oli vuorossa kokoonpanojen ja erilaisten piirustusten väsäilyä koneella ja kohta päästiinkin jo kasailemaan itse laitetta.

Projekti tarjosi monenlaisia onnistumisia sekä kommelluksia matkan varrella. Välillä homma eteni kuin itsekseen ja toisena päivänä taas helteen ja vastoinkäymisten piiskatessa muistutti hetkittäin tervanjuontia. Eteen tulleet probleemat saatiin kuitenkin aina ratkaistua muiden opiskelijoiden, AMK:n sekä KTK:n henkilökunnan ja levottoman huumorin avulla. Vaikka aikataulusta oltiin karvan jäljessä, eteni homma silti tasaisen hyvää tahtia. Kuuden viikon jälkeen jäljellä oli vielä nippu hommia hoidettavaksi ja jouduin valitettavasti poistumaan paikalta ennen kuin laite kävi ja kukkui.

Harjoittelurupeaman aikana sain tehdä mallinnuksia, kokoonpanoja, piirustuksia ja käyttää monia uusia ohjelmia. Pääsin kokoamaan projektilaitteita, hitsailemaan komponentteja, tutustumaan 3D-printtaukseen, näkemään laserhitsausta luonnossa, testaamaan 3D-laseilla virtuaalista huvipuistokieputinta (olin lähellä tipahtaa tuolilta) ym. ei ihan niin jokapäiväistä. Ensimmäinen palkaton harjoittelu jota olisin mielelläni vielä jatkanut hiukan pidempäänkin..

Yleisesti harjoittelusta jäi mieleen rento ilmapiiri, monet mukavat työkaverit ja hyvä tekemisin meininki. Sekä tietysti kahvitaukojen kiivaat korttipelit. Suosittelen lämpimästi!

Kiitokset kaikille

-Jaakko

puuhanurkka foto

Normaali
Puuhanurkan arkea

Vaikeuksien kautta voittoon

Ja niin 5.5. starttasi harjoittelu, monella vielä silmät punoittaen pitkäksi venyneen, mutta ansaitun vappubiletyksen jäljiltä. Vaikka ensimmäinen päivä menikin melko sekalaisissa tunnelmissa uutta paikkaa ja sen väkeä sekä tohinaa ihmetellessä pääsimme heti seuraavana päivänä urakoittemme kimppuun.

Jo heti alusta asti tuli selväksi, että toimeksiantomme tulisi olemaan ronski hyppy pois omalta mukavuusalueeltamme, omien tietojemme ja taitojemme lähes ulottumattomiin: Hyppy tutuksi ja turvalliseksi käyneeltä ympäristöteknologian vehreältä laiturilta jopa ajoittain ahdistavaksi käyneeseen koneteknologian standardien, 3D- mallinnuksen,  tarviketilausten, sekä puuttuvan manglaavan M8 kierretapin tyrskyävään mereen. Tehtäväksemme tuli koota valmiiksi suunniteltu pienoisjätevedenpuhdistamo.

Vaikka valmistuneen koneinsinöörin hengentuotteen materialisointi osoittautuikin tosiaan jo projektin alkutaipaleilla mutkistuvan mutkistumistaan, voi vain ihmetellä millaisten ongelmien läpi hyvä ryhmähenki kuitenkin voi viedä. Vaikka ryhmämme koostuikin ensimmäisen vuoden opiskelijoista, olimme kuitenkin alusta asti erittäin motivoituneita oppimaan kaikkea uutta, jota tarvitsisimme saadaksemme laitetta valmiimman näköiseksi. Lisäksi projektinhallintamme oli erittäin hyvällä tolalla kokemuksemme huomioon ottaen.

Tie oli tosiaan vähällä nousta 90 asteen kulmaan edessämme useaan otteeseen, mutta avuksemme riensi hädän hetkellä milloin KTK:n väki, ja milloin loistavat kanssaharjoittelijat.  Harjoittelun loppua kohden olimmekin sisäistäneet tärkeän (työ)elämän viisauden : Ongelmia tulee jatkuvasti väistämättä eteen, mutta kaikesta selvitään yhdessä. Vaikka tätä kirjoitusta lukiessaan saattaakin tulla ajatelleeksi, että tämä kyseinen urakka olisi ohi, joudun valitettavasti toteamaan, että uudet remmiin tulleen insinöörinalut ovat perineet kesken jääneen rakennusprojektin huolekseen. Onneksi heidän osaavuudestaan ja motivaatiostaan ei kuitenkaan ole pienintäkään epäilystä. Viimeiset sanani menevät heille: Olkoon kolmen avaruudellisen akselin suuntaisiin voimakomponentteihin jaettava voima kanssanne. ( P.S Mekaniikan kurssi hyväksytysti suorittamatta )

Terveisin,
Heikki Sallinen, NYMTES13

Normaali
Puuhanurkan arkea

Ympäristöteknologian tulevat insinöörit harjoittelussa

Henkilöesittelyt:
Syksyllä kirjoittajilla alkaa toisen vuoden opinnot energia- ja ympäristötekniikan linjalla.

  • Mari Paloniemi, 22-vuotias ja tuleva tuutori. Vaihtoi humanistisesta tiedekunnasta insinöörin opintoihin.
  • Antti Mattila, 28-vuotias, vaihtoi ensimmäisen vuoden jälkeen tuotantotaloudesta ympäristölinjalle.

Meille ”Teron opetuslapsille” oli varattuna kaksi projektia. Toinen koski siirrettävän vedenpuhdistamon rakentamista ja toinen energiakontin 3D-mallintamista SolidWorksilla. Allekirjoittaneita kiinnosti mallintaminen enemmän kuin rakentaminen, joten kerromme vähän kokemuksistamme projektin tiimoilta.

Meitä oli aluksi kolme: Mari, Antti ja Mikko. Saimme tietää, että Turun Ammatti-instituutin Peltolan koulutalossa on rakennettu konttia, johon tulee erilaisia lämpöä tuottavia laitteita. Konttiin asennetaan mm. hybridivaraaja, öljy- ja puukattila, ilmalämpöpumppu sekä aurinkotasokeräimiä katolle. Meidän tehtäväksemme jäi mallintaa kontti ja laitteet, jotta konttia voitaisiin esitellä kokonaisuudessaan. Konttia tullaan käyttämään ainakin energiatekniikan opetuksessa sekä Peltolan työmailla. Peltolassa meille myös selvisi, että meidän tulisi suunnitella ja rakentaa konttiin ovet.

Antti, jolla oli eniten kokemusta SolidWorkista, suostui projektipäälliköksi.
Saimme paperinipun verran piirustuksia kontista, joihin emme kuitenkaan erityisesti tutustuneet. Pari päivää vierähti SW:n tutoriaaleja tehdessä samalla kun Antti suunnitteli aikataulua.
Toisen viikon alussa kävimme Peltolassa ottamassa rakenteilla olevasta kontista mittoja. Aluksi korjasimme mittoja papereihin, mutta hetken ihmettelyn jälkeen päätimme vain piirtää paperit itse.

Mikko jäi projektista pois kahden viikon kuluessa aloituksesta muiden kiireiden vuoksi. Mallinsimme kontin monessa osassa ja rakentamisen ollessa kesätauolla mallintamista ei voitu tehdä loppuun. Kontin ”valmistuttua” rupesimme mallintamaan laitteita, joista piti onneksi mallintaa vain ulkokuoret. Teroa lainaten: ”Se riittää, että näyttää hyvältä.” Antti suunnitteli samalla ovia, jotka tullaan rakentamaan koneteknologiakeskuksella. Kontin mallinnus jää meidän osalta tähän.

-Mari & Antti

Normaali
Henkilökuva

Kiitoradalla projektityöntekijästä mentoriksi

On hienoa, etteivät kaikki suunnitelmat ja toiveet aina toteudu ensimmäisten toivomusten mukaisin tavoin. Näin kävi jälleen vuoden 2013 kesätöiden haussa. Päätin jo lokakuussa, etten tänä vuonna jää rannalle ainakaan oman yrittämisen puutteen takia, joten paukutin neljättä kymmenettä työhakemusta ympäri Varsinaisen Suomen yrityskenttää ja jäin odottamaan. Odotus palkittiin yhdellä ”kiitos mielenkiinnostasi, mutta paikka meni tutun pojalle”-vastauksella ja yhdellä haastattelulla, jonka sain haastattelijan ja tätini ollessa tuttuja. Kaiken kaikkiaan hedelmätöntä. Epätoivon alhossa ja surun laihoissa madellessa päätin kurkata kuitenkin vielä kerran koulun sähköpostin – ja näin viestin otsikolla ”Kiinnostaako sinua projektityöskentely?”. Vastasin viestiin.

Nyt, ts. kirjoitushetkellä, istun syksyllä vuoden täyttävässä Tulevaisuuden TeknologiaInsinööri –suunnitelutoimistossa entisenä ja jatkajan kouluttaneena yli 100 000 € budjetin projektin opiskelijaprojektipäällikkönä ja nykyisenä kolmen projektin mentorina. Pääsääntöisesti koulutan kasvavia insinöörejä ajattelemaan projekteja kokonaisuuksina, jotka koostuvat yksittäisistä toisistaan riippuvista tekijöistä. Samanaikaisesti teen jo töitä projektitoiminnan ohella yritykselle, jossa jatkan valmistuttuani alkusyksystä, kunhan projektityön ohella ja samoissa tiloissa pyörivä kesäkurssi vain saadaan vietyä loppuun asti. Pullat, pellit ja uunit, kaikki niistä tuntuvat olevan yllättävänkin kohdillaan.

Tässä kaikessa on silti vain hyvin vähän kysymys ”omasta erinomaisuudesta”. Kun tulin tekemään projektitöitä, sain ensi tehtäväkseni kilkkeiden kuljetuslaatikon kokoonpanon. Sen valmistuttua sain tehdä töitä aktiivisesti kolmen muun innokkaan tuotantotalouden insinööriopiskelijan kanssa, painien mm. projektinhallinnan, aikataulutuksen ja kustannuslaskennan perusongelmien kanssa. Pikku hiljaa vastuuta lisättiin, kun ihmiset ympärilläni opettivat minua mekaniikasta, valmistuksesta, ohjelmoinnista ja hankinnoista ja kokonaisuudet alkoivat hahmottua osien summana. Kaikessa tässä osaava henkilökunta on kulkenut jatkuvasti rinnalla, tarjoten lempeää herättelevää läpsytystä ja arvokkaita neuvoja itsensä ja toiminnan kehittämiseksi.

Silmäillessäni TTI-toimistossa töitä tekeviä opiskelijoita herää sisälläni arvostus ja kiitollisuus tämän kasvun mahdollistavia aktiivisesti toiminnan puolesta taistelevia ihmisiä kohtaan. On palkitsevaa huomata ensimmäisen vuoden opiskelijan painivan ja opiskelevan itse oikeiden suunnittelu- ja valmistusongelmien kanssa, asioiden, joista teoriatasolla tämä saa kuulla vasta ehkä ensi tai sitä seuraavana vuonna. Tai kuulla siitä, kuinka oppilaan idean pohjalta tehty työ tullaan ottamaan osaksi opetussuunnitelmaa sen toimivuuden ja järkevyyden takia. Täällä potentiaalilla on todella mahdollista realisoitua kokemukseksi.

Petteri

Nimeni: Petteri Nevavuori

Ammattini: Opiskelija ja Tekninen asiantuntija

Opiskeltuna: 3 vuotta

Opintoja jäljellä: 5 op

Normaali