Työharjoitteluni Turun Koneteknologiakeskuksessa alkoi samoissa merkeissä kuin viime kesänäkin. Soitettuani KTK:lle ja kyseltyä projektien perään vastaus oli aluksi empivä; ”No tuota tällä hetkellä on aika paljon harjoittelijoita jo ilmoittautunut ja projektit ovat kutakuinkin täynnä, mutta ehkä puolessa välissä kesää saattaisi löytyä paikkoja…” Kuitenkaan näihin sanoihin lannistumatta mainitsin viime kesänä olleeni jo oppilasprojektipäällikkönä samassa projektissa, jossa oli tarkoitus rakentaa pienimuotoinen jätevedenkäsittelylaitteisto Turun AMK:lle opetus- ja tutkimuskäyttöön. Tämä tuotti toivotun tuloksen ja luurin päästä vastattiin: ”Noniinno siinä tapauksessa… Tuleppa paikalle huomenna klo. 8.15 niin katsotaan missä mennään.” Seuraavana aamuna saavuttuani paikalle totesin heti alkuun, että sanonta ”Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää” pätee niin opiskelussa kuin myös työelämässäkin.
Projekti kun ei ollut vielä valmis. Laitteiston oli tarkoitus valmistua viime kesän (2014) lopussa, mutta odottamattomien ongelmien sekä vastoinkäymisten takia aikataulu ei ollut pitänyt ja hommia oli vielä rutkasti tekemättä. Aikataulu oli laadittu (minä itse) liian optimistiseksi. Kokemattomuus projektitöistä johti siihen ettei vastoinkäymisiä osattu odottaa niin isossa mittakaavassa. Tämä olisi kuitenkin pitänyt ottaa huomioon, koska kaikki mukana olevat olivat aloittelevia insinööriopiskelijoita. Kesän jälkeen opiskelijat palasivat takaisin koulunpenkille ja projekti jäi odottamaan viimeistelijäänsä, joka saapui paikalle vasta seuraavan vuoden toukokuussa. Laitteisto oli kuitenkin saatu melkein käyttövalmiiksi. Ainoastaan sähkökaapin rakentaminen oli kesken, ja joitakin levyosia piti hioa uuteen uskoon sekä suorittaa laitteen mekaanisten ja elektronisten osien testaus.
Ensimmäiset työpäivät menivät projektin senhetkiseen tilanteeseen perehtymiseen sekä tekemättömien asioiden kartoittamiseen. Tämän jälkeen suoritettiin eräiden levyosien leikkausta, hiontaa ja muokkausta, jotta ne sopisivat laitteiston altaisiin. Sähkökaappiin suunniteltiin ja rakennettiin muutama viikko tuuletusjärjestelmää sen sisäisen lämpötilan pitämiseksi riittävän matalissa lukemissa. Sähkökaapin valmistuttua laitteiston kolmen vesialtaan kanssa suoritettiin tiiveystestit KTK:n varastorakennuksessa. Viikon aikana altaat täytettiin vedellä ja vuotokohdat tiivistettiin. Laite oli nyt jo viittä vaille valmis kun oli jäljellä enää tärkein ja jännittävin osuus: laitteen käynnistäminen ja testaus. Taajuusmuuttajien parametrien asettamisen jälkeen laitteen sekoitinyksikkö sekä keskipakopumput lähtivät pyörimään ja toimivat halutulla tavalla. Laite oli rakennettu sekä bonuksena vielä toimi, joten olo oli kuin voittajalla.
Todettakoon, että vaikka projekti viivästyi niin opetusmielessä se oli mitä parhain. Jokaisen insinöörin tärkein perustaito, ongelmanratkaisukyky, kehittyi matkan varrella huimasti. Ongelmatilanteita tulee eteen projekteissa väistämättä, eikä niistä pitäisi koskaan lannistua. Jokainen ongelma on ratkaistavissa. Jos ei omat kyvyt siihen riitä, niin on tärkeää, että osaa löytää oikeat henkilöt konsultoimaan näitä pulmatilanteita. Ja näitä päteviä persoonia on onneksi Turun Ammattikorkeakoulu täynnä.
Aurinkoista kesää puuhanurkan sekä TTI-toimiston loistavalle työporukalle!
Energia- ja ympäristötekniikka
Puuhanurkka 