Henkilökuva, Puuhanurkan arkea

Hellettä ja hyvää meininkiä

Nimeni on Jaakko Ruotsalainen ja olen valmistunut autotekniikan insinööriksi Turun AMK:sta muutama vuosi sitten. Tarina alkoi kun pääsin keväällä jatkokoulutukseen, jossa tarjolla oli 3D -mallinnusta ja -tulostusta, työstökoneiden ohjelmointia ja muuta mukavaa. Koulutukseen kuului kuuden viikon työharjoittelujakso ja kaverin kautta sain vinkkiä että Turun AMK:ssa voisi olla moisia hommia tarjolla Koneteknologiakeskuksella. Soitto heti Tutkimusryhmälle, samana päivänä haastatteluun ja seuraavana maanantaina harjoitteluun. Homma eteni joutuisasti.

Ensimmäiset pari viikkoa hujahtivat 3D-printtausta hämmästellessä ja talon tapoihin tutustuessa. Myös Solidworksia tuli naputeltua ahkerasti muun puuhastelun ohessa. Kolmannella viikolla pääsin jo tositoimiin ja mukaan oikeaan projektiin. Arpaonni suosi ja minut sijoitettiin osaksi maineikasta vedenpuhdistustiimiä. Tiedossa tulisi olemaan monenmoista hämmästelyä vispaimen parissa. Ensimmäisenä oli vuorossa kokoonpanojen ja erilaisten piirustusten väsäilyä koneella ja kohta päästiinkin jo kasailemaan itse laitetta.

Projekti tarjosi monenlaisia onnistumisia sekä kommelluksia matkan varrella. Välillä homma eteni kuin itsekseen ja toisena päivänä taas helteen ja vastoinkäymisten piiskatessa muistutti hetkittäin tervanjuontia. Eteen tulleet probleemat saatiin kuitenkin aina ratkaistua muiden opiskelijoiden, AMK:n sekä KTK:n henkilökunnan ja levottoman huumorin avulla. Vaikka aikataulusta oltiin karvan jäljessä, eteni homma silti tasaisen hyvää tahtia. Kuuden viikon jälkeen jäljellä oli vielä nippu hommia hoidettavaksi ja jouduin valitettavasti poistumaan paikalta ennen kuin laite kävi ja kukkui.

Harjoittelurupeaman aikana sain tehdä mallinnuksia, kokoonpanoja, piirustuksia ja käyttää monia uusia ohjelmia. Pääsin kokoamaan projektilaitteita, hitsailemaan komponentteja, tutustumaan 3D-printtaukseen, näkemään laserhitsausta luonnossa, testaamaan 3D-laseilla virtuaalista huvipuistokieputinta (olin lähellä tipahtaa tuolilta) ym. ei ihan niin jokapäiväistä. Ensimmäinen palkaton harjoittelu jota olisin mielelläni vielä jatkanut hiukan pidempäänkin..

Yleisesti harjoittelusta jäi mieleen rento ilmapiiri, monet mukavat työkaverit ja hyvä tekemisin meininki. Sekä tietysti kahvitaukojen kiivaat korttipelit. Suosittelen lämpimästi!

Kiitokset kaikille

-Jaakko

puuhanurkka foto

Normaali
Henkilökuva

Kiitoradalla projektityöntekijästä mentoriksi

On hienoa, etteivät kaikki suunnitelmat ja toiveet aina toteudu ensimmäisten toivomusten mukaisin tavoin. Näin kävi jälleen vuoden 2013 kesätöiden haussa. Päätin jo lokakuussa, etten tänä vuonna jää rannalle ainakaan oman yrittämisen puutteen takia, joten paukutin neljättä kymmenettä työhakemusta ympäri Varsinaisen Suomen yrityskenttää ja jäin odottamaan. Odotus palkittiin yhdellä ”kiitos mielenkiinnostasi, mutta paikka meni tutun pojalle”-vastauksella ja yhdellä haastattelulla, jonka sain haastattelijan ja tätini ollessa tuttuja. Kaiken kaikkiaan hedelmätöntä. Epätoivon alhossa ja surun laihoissa madellessa päätin kurkata kuitenkin vielä kerran koulun sähköpostin – ja näin viestin otsikolla ”Kiinnostaako sinua projektityöskentely?”. Vastasin viestiin.

Nyt, ts. kirjoitushetkellä, istun syksyllä vuoden täyttävässä Tulevaisuuden TeknologiaInsinööri –suunnitelutoimistossa entisenä ja jatkajan kouluttaneena yli 100 000 € budjetin projektin opiskelijaprojektipäällikkönä ja nykyisenä kolmen projektin mentorina. Pääsääntöisesti koulutan kasvavia insinöörejä ajattelemaan projekteja kokonaisuuksina, jotka koostuvat yksittäisistä toisistaan riippuvista tekijöistä. Samanaikaisesti teen jo töitä projektitoiminnan ohella yritykselle, jossa jatkan valmistuttuani alkusyksystä, kunhan projektityön ohella ja samoissa tiloissa pyörivä kesäkurssi vain saadaan vietyä loppuun asti. Pullat, pellit ja uunit, kaikki niistä tuntuvat olevan yllättävänkin kohdillaan.

Tässä kaikessa on silti vain hyvin vähän kysymys ”omasta erinomaisuudesta”. Kun tulin tekemään projektitöitä, sain ensi tehtäväkseni kilkkeiden kuljetuslaatikon kokoonpanon. Sen valmistuttua sain tehdä töitä aktiivisesti kolmen muun innokkaan tuotantotalouden insinööriopiskelijan kanssa, painien mm. projektinhallinnan, aikataulutuksen ja kustannuslaskennan perusongelmien kanssa. Pikku hiljaa vastuuta lisättiin, kun ihmiset ympärilläni opettivat minua mekaniikasta, valmistuksesta, ohjelmoinnista ja hankinnoista ja kokonaisuudet alkoivat hahmottua osien summana. Kaikessa tässä osaava henkilökunta on kulkenut jatkuvasti rinnalla, tarjoten lempeää herättelevää läpsytystä ja arvokkaita neuvoja itsensä ja toiminnan kehittämiseksi.

Silmäillessäni TTI-toimistossa töitä tekeviä opiskelijoita herää sisälläni arvostus ja kiitollisuus tämän kasvun mahdollistavia aktiivisesti toiminnan puolesta taistelevia ihmisiä kohtaan. On palkitsevaa huomata ensimmäisen vuoden opiskelijan painivan ja opiskelevan itse oikeiden suunnittelu- ja valmistusongelmien kanssa, asioiden, joista teoriatasolla tämä saa kuulla vasta ehkä ensi tai sitä seuraavana vuonna. Tai kuulla siitä, kuinka oppilaan idean pohjalta tehty työ tullaan ottamaan osaksi opetussuunnitelmaa sen toimivuuden ja järkevyyden takia. Täällä potentiaalilla on todella mahdollista realisoitua kokemukseksi.

Petteri

Nimeni: Petteri Nevavuori

Ammattini: Opiskelija ja Tekninen asiantuntija

Opiskeltuna: 3 vuotta

Opintoja jäljellä: 5 op

Normaali
Henkilökuva, Puuhanurkan arkea

Kesä-TuTa

Olen kolmannen vuoden tuotantotalouden insinööriopiskelija Turun AMK:sta. Aloitin ammattiharjoittelun Teknologiateollisuuden Tutkimusryhmässä, Koneteknologiakeskuksen tiloissa 5.5.2014 tietäen vain vähän tulevasta työpaikastani tai toimenkuvastani, mutta olin kuullut, että Tutkimusryhmästä voi saada hyviä ja haastavia koulutusta vastaavia töitä. Siispä päätin hypätä kohti tuntematonta reippaalla ja positiivisella asenteella luottaen siihen, että pääsisin vihdoin soveltamaan koulussa oppimiani asioita työmaailmassa.

Työnkuvani hahmottui hiljalleen kahden ensimmäisen viikon aikana. Aluksi pääsin opiskelemaan 2-4 hengen pienryhmissä projektinhallintaohjelma MS-projectin käyttöä. Kyseessä oli arvokas, mutta ilmainen lyhytkurssi projektinhallinnan perusteista, missä saimme asiantuntevaa apua ja opetusta aina kun sitä tarvitsimme. Opimme perusteet kolmessa päivässä, minkä jälkeen meidät sijoitettiin uusiin tehtäviin.

Minulta kysyttiin ensimmäisenä päivänä erityisosaamisistani ja pyydettiin täyttämään osaamismatriisi, joka auttoi opiskelijaprojektipäällikköä löytämään minulle sopivan toimenkuvan. Näin minulle sitten avautui työ FE002-projektin parista ja taloushallinnon puolelta. Kyseessä oli Tutkimusryhmän lippulaivaprojekti, jossa opiskelijat pääsivät tekemään Fastems Oy:lle erittäin monimutkaista pienoismallia yrityksen omasta tuotteesta, nimeltään joustavasta valmistusjärjestelmä (FMS). Tehtäviini kuului eritellä pienoismallin jokainen osa erikseen yhteen taulukkoon, josta pääsi katsomaan muun muassa jokaisen osan: hinnan, kappalemäärän, tuotekoodin, toimittajan ja mihin osakokonaisuuteen se kuului. Kansainvälistä kokemustakin karttui, kun pääsin esittelemään ulkomaalaisille harjoittelijoille KTK:n tiloja ja Fastems-projektia.

Työilmapiiri meillä oli erinomainen: kahvi- ja lounastauoilla puheensorina oli iloista ja rentoa, mutta työaikana teimme töitä erittäin motivoituneina ja määrätietoisina. Opiskelijaprojektipäälliköt olivat innostavia, erittäin hyvin tehtäviensä tasalla ja helposti lähestyttäviä.

Pääsin harjoittelun aikana hyvin soveltamaan koulussa oppimiani asioita käytäntöön sekä opin paremmin tunnistamaan kiinnostukseni kohteita ja soveltuvuuttani erilaisiin tehtäviin. Uskon, että täältä saamani oppi ja merkintä CV:hen auttavat minua urallani hyvin eteenpäin. Suosittelen kaikille reippaille opiskelijoille lämpimästi työharjoittelua Tutkimusryhmässä Koneteknologiakeskuksella, koska haastavat työt kehittävät ammattitaitoa sekä erottuvat CV:stä.

-Matias Mäkinen

Normaali
Henkilökuva

Henkilökuva: Lauri

Laurin ilme ennen tosiasioiden paljastumista

Laurin ilme ennen tosiasioiden paljastumista

Kuka oot, mitä teet?
Insinööriopiskelija Lauri Luotonen ympäristöteknologian koulutusohjelmasta hei. Tulevaisuudessa haluan tehdä työtä, jossa pystyn vaikuttamaan positiivisesti ympäristömme tilaan. Parhaillaan olen Teknologiateollisuuden tutkimusryhmässä oppilasprojektipäällikkönä projektissa, jossa pyritään rakentamaan pienimuotoinen jätevedenkäsittelylaitteisto.

Miksi KTK?
Koulutuspäällikkömme kehui tutkimusprojekteja haastaviksi sekä insinööriosaamista vaativiksi. Vaikka harjoittelu on palkaton, niin pidän tätä hyvänä sijoituksena tulevaisuuteen. Käytännön työssähän oppii rutkasti enemmän kuin koulunpenkillä istuessa.

Koulutushistoriasi?
Lukio, aiempia opintoja Turun ammattikorkeakoulussa.

Työhistoriasi?
Rakennusapulainen, elektroniikkakokoonpanoa, leipomon tuotantolinjan ohjausta.

Osaamisesi/vahvuutesi (a.k.a. omakehu)?
Yhteistyökyvykäs, analysoiva ja pohtiva persoona. Jack of all trades, master of none.

Luetko muuta kuin koulukirjoja? Jos, niin mitä?
Fantasia- ja science fiction -kirjallisuutta. Viimeisin lukemani kirja on Arthur C. Clarken Lapsuuden loppu.

Harrastuksesi?
Kuntosali ja kamppailulajit ovat lähellä sydäntäni. Ulkomaanmatkailu. Kitaran soitto.

Sitaatti/lainaus:
”TAUKO!”

Työkaverit kertovat:
Reipas nuori raisiolainen insinöörinplanttu” (Venla). ”Viilipyttymäisen tyyni” (Mikko). ”Everything is fine, we’re on schedule.” (Maija).

Vapaa sana:
Hauskaa ja innovatiivista loppukesää KTK-väelle!

Normaali
Henkilökuva

Henkilökuva: Maija

Normipäivä

Normipäivä

Kuka oot, mitä teet?
Maija Salonen. Opiskelen ympäristöteknologiaa (syksystä alkaen energia- ja ympäristötekniikkaa) Turun ammattikorkeakoulussa, eli isona minusta tulee ituhippi-insinööri. Tutkimusryhmässä olen keskittynyt rakentamaan laitetta, joka vispaa likavettä.

Miksi TKI-projektit?
Laiska kun olen, kesätyönhaku tipahti pois työlistaltani siinä vaiheessa kun koulutusohjelman koulutuspäällikkö ilmoitti (joskus tammikuussa..) että Koneteknologiakeskukselle voi tulla tekemään harjoittelun TKI-projekteihin. Täällä pääsisi myös tekemään ihan oikeita insinöörin töitä. Koska en tarvitse palkkaa kesältä, voin aivan hyvin hengata täällä koko kesän opintopisteitä vastaan.

Koulutushistoriasi?
Ajoneuvoasentaja, YO, tykistön kuljettaja+lääkintämies+FRDF, puuartesaani, vartija-, järjestyksenvalvoja- ja turvatarkastuskursseja, ADR:ää, iltalukiota, ynnä muuta pikkusilppua.

Työhistoriasi?
Maansiirtoajoa, siivousta, talkkarinhommia, rautakaupansetä (puutavara), jääkäri (KFOR), vartija, koulunkäyntiavustaja, vahtimestari, kauppakyylä, arvokuljettaja, poliisivankilan vahtimestari, turvatarkastaja, ynnä muuta ynnä muuta.

Osaamisesi/vahvuutesi (a.k.a. omakehu)?
Avaruudellinen hahmotuskyky parasta A-luokkaa, huomattava pikkutarkkuus jopa ärsyttävissä määrin, pilkunviilaus vielä vahvemmin, erinomainen kärsivällisyys puuduttavissa hommissa (kunhan saan tehdä ne kaukana muista ihmisistä).

Luetko muuta kuin koulukirjoja? Jos, niin mitä?
Yritän epätoivoisesti lukea muutakin. Viimeksi luettu ei-koulukirja: Friedrich Nietzsche; Näin puhui Zarathustra, sitä ennen Monty Pythonin Maailma, sitä ennen joku Terry Pratchettin uusimmista. Koulukirjoista yritän parhaillaan epätoivoisesti tankata Daniel Goleman; Tunneäly työelämässä.

Harrastuksesi?
Koulunkäynti… No on niitä muitakin. Neulominen. Ompeleminen. Koirat. Lukeminen. Myös 50-lukulaisen talon omistaminen voitaneen laskea harrastukseksi.

Sitaatti/lainaus:
Etteks te pojat vieläkään osaa ajatella kolmedeenä?

Työkaverit kertovat:
Voi tätä valinnan vaikeutta, ei tuota voi kuvailla muutamalla sanalla (Mikko). Sinnikäs sisupussi (Venla). Räiskyvä räpätäti (Lauri ja Venla)

Vapaa sana:
maijasalonen.wordpress.com kertoo lisää, aiheesta ja aiheen vierestä.

Normaali
Henkilökuva

Henkilökuva: Jarmo

Projektööri Jarmo Keskitalo on hieno mies. Pitkän linjan puuhanurkkalainen on aloittanut askareensa AMK-projekteissa jo ennen insinööriopintojaan. Haastattelijana toimi Sakke.

image

Jarmo luo lempeän katseen pöydällä lojuviin osiin, jotka on valmistettu Uutuus-hankkeessa yläaste-opiskelijoille heidän suunnitelmiensa mukaan. Jarmo oli projektissa aktivoimassa nuoria tekniikan alalle.

Mikä on ammattisi? Projektiassistentti, opiskelija.
Mitä se sisältää? Kannan vastuun T&K-projektien tuotannosta niin oman valmistuksen kuin alihankintojen osalta. Promotoin myös teknologiateollisuuden koulutusta ja ammatteja koulujen välisessä yhteistyöprojektissa. Joskus jopa tekemällä leppäkerttuja. Opiskelijana yritän lukea itseni kone- ja tuotantotekniikan insinööriksi. Puuhanurkkaan se on nivoutunut mm. 3D-printterin rakentamisella.
Miksi olet täällä? Päädyin Puuhanurkkaan jo ammattikoulussa, suorittamalla viimeisen vuoden opinnot siellä. Sittemmin olen jo alkanut kuulua kalustoon.
Millainen Puuhanurkan rooli on mielestäsi? Ammattikorkeakoulu on englanniksi ”University of Applied Sciences”. Me olemme siinä se ”Applied”.
Mikä on parasta Puuhanurkassa? Puuhanurkka ja yleisestikin Koneteknologiakeskus on konetekniikan sulatusuuni, jossa on mahdollisuus kohdata erilaisilla taustoilla ja erilaisille työnantajille työskenteleviä. Ennen kaikkea tämä paikka antaa todella paljon mahdollisuuksia aktiiviselle tekijälle, joka pitää silmänsä auki.
Millainen on koulutustaustasi? Ennen ammattikorkeaa kokeilin montaa eri alaa ja koulua, kunnes kävin kone- ja metallialan perustutkinnon, jossa suuntauduin koneistajaksi.
Kerro lyhyt työhistoriasi? Konetekniikan ensimmäinen työpaikkani oli Fläkt Woodsin Turun tehdas, jossa pysyin muutaman vuoden kaikki kesät ja joskus talvetkin. Nykyään toimin myös Osuuskunta Tekymissä, jossa vastaan 3D-palveluista (tulostus, mallinnus, skannaus).
Mitä luet mieluiten? Isot Koneet -lehteä.
Mitä luit viimeksi? Brezhnevin katoksessa ja muita juttuja Nesteestä.
Kerro vapaasti itsestäsi: Eniten kiinnostaa kaikki.

Sitaatti:
Itsehän olen keksinyt termin puuhanurkka.

Sossumediassa Jarmo pöhisee sekä blogitouhuissa (Oikokulma ja lyhytpostauksiin viritetty Tiivistä tekstiä), että Twitterissä ja LinkedInissä.

Normaali