Henkilökuva, Puuhanurkan arkea

Hellettä ja hyvää meininkiä

Nimeni on Jaakko Ruotsalainen ja olen valmistunut autotekniikan insinööriksi Turun AMK:sta muutama vuosi sitten. Tarina alkoi kun pääsin keväällä jatkokoulutukseen, jossa tarjolla oli 3D -mallinnusta ja -tulostusta, työstökoneiden ohjelmointia ja muuta mukavaa. Koulutukseen kuului kuuden viikon työharjoittelujakso ja kaverin kautta sain vinkkiä että Turun AMK:ssa voisi olla moisia hommia tarjolla Koneteknologiakeskuksella. Soitto heti Tutkimusryhmälle, samana päivänä haastatteluun ja seuraavana maanantaina harjoitteluun. Homma eteni joutuisasti.

Ensimmäiset pari viikkoa hujahtivat 3D-printtausta hämmästellessä ja talon tapoihin tutustuessa. Myös Solidworksia tuli naputeltua ahkerasti muun puuhastelun ohessa. Kolmannella viikolla pääsin jo tositoimiin ja mukaan oikeaan projektiin. Arpaonni suosi ja minut sijoitettiin osaksi maineikasta vedenpuhdistustiimiä. Tiedossa tulisi olemaan monenmoista hämmästelyä vispaimen parissa. Ensimmäisenä oli vuorossa kokoonpanojen ja erilaisten piirustusten väsäilyä koneella ja kohta päästiinkin jo kasailemaan itse laitetta.

Projekti tarjosi monenlaisia onnistumisia sekä kommelluksia matkan varrella. Välillä homma eteni kuin itsekseen ja toisena päivänä taas helteen ja vastoinkäymisten piiskatessa muistutti hetkittäin tervanjuontia. Eteen tulleet probleemat saatiin kuitenkin aina ratkaistua muiden opiskelijoiden, AMK:n sekä KTK:n henkilökunnan ja levottoman huumorin avulla. Vaikka aikataulusta oltiin karvan jäljessä, eteni homma silti tasaisen hyvää tahtia. Kuuden viikon jälkeen jäljellä oli vielä nippu hommia hoidettavaksi ja jouduin valitettavasti poistumaan paikalta ennen kuin laite kävi ja kukkui.

Harjoittelurupeaman aikana sain tehdä mallinnuksia, kokoonpanoja, piirustuksia ja käyttää monia uusia ohjelmia. Pääsin kokoamaan projektilaitteita, hitsailemaan komponentteja, tutustumaan 3D-printtaukseen, näkemään laserhitsausta luonnossa, testaamaan 3D-laseilla virtuaalista huvipuistokieputinta (olin lähellä tipahtaa tuolilta) ym. ei ihan niin jokapäiväistä. Ensimmäinen palkaton harjoittelu jota olisin mielelläni vielä jatkanut hiukan pidempäänkin..

Yleisesti harjoittelusta jäi mieleen rento ilmapiiri, monet mukavat työkaverit ja hyvä tekemisin meininki. Sekä tietysti kahvitaukojen kiivaat korttipelit. Suosittelen lämpimästi!

Kiitokset kaikille

-Jaakko

puuhanurkka foto

Normaali
Puuhanurkan arkea

Vaikeuksien kautta voittoon

Ja niin 5.5. starttasi harjoittelu, monella vielä silmät punoittaen pitkäksi venyneen, mutta ansaitun vappubiletyksen jäljiltä. Vaikka ensimmäinen päivä menikin melko sekalaisissa tunnelmissa uutta paikkaa ja sen väkeä sekä tohinaa ihmetellessä pääsimme heti seuraavana päivänä urakoittemme kimppuun.

Jo heti alusta asti tuli selväksi, että toimeksiantomme tulisi olemaan ronski hyppy pois omalta mukavuusalueeltamme, omien tietojemme ja taitojemme lähes ulottumattomiin: Hyppy tutuksi ja turvalliseksi käyneeltä ympäristöteknologian vehreältä laiturilta jopa ajoittain ahdistavaksi käyneeseen koneteknologian standardien, 3D- mallinnuksen,  tarviketilausten, sekä puuttuvan manglaavan M8 kierretapin tyrskyävään mereen. Tehtäväksemme tuli koota valmiiksi suunniteltu pienoisjätevedenpuhdistamo.

Vaikka valmistuneen koneinsinöörin hengentuotteen materialisointi osoittautuikin tosiaan jo projektin alkutaipaleilla mutkistuvan mutkistumistaan, voi vain ihmetellä millaisten ongelmien läpi hyvä ryhmähenki kuitenkin voi viedä. Vaikka ryhmämme koostuikin ensimmäisen vuoden opiskelijoista, olimme kuitenkin alusta asti erittäin motivoituneita oppimaan kaikkea uutta, jota tarvitsisimme saadaksemme laitetta valmiimman näköiseksi. Lisäksi projektinhallintamme oli erittäin hyvällä tolalla kokemuksemme huomioon ottaen.

Tie oli tosiaan vähällä nousta 90 asteen kulmaan edessämme useaan otteeseen, mutta avuksemme riensi hädän hetkellä milloin KTK:n väki, ja milloin loistavat kanssaharjoittelijat.  Harjoittelun loppua kohden olimmekin sisäistäneet tärkeän (työ)elämän viisauden : Ongelmia tulee jatkuvasti väistämättä eteen, mutta kaikesta selvitään yhdessä. Vaikka tätä kirjoitusta lukiessaan saattaakin tulla ajatelleeksi, että tämä kyseinen urakka olisi ohi, joudun valitettavasti toteamaan, että uudet remmiin tulleen insinöörinalut ovat perineet kesken jääneen rakennusprojektin huolekseen. Onneksi heidän osaavuudestaan ja motivaatiostaan ei kuitenkaan ole pienintäkään epäilystä. Viimeiset sanani menevät heille: Olkoon kolmen avaruudellisen akselin suuntaisiin voimakomponentteihin jaettava voima kanssanne. ( P.S Mekaniikan kurssi hyväksytysti suorittamatta )

Terveisin,
Heikki Sallinen, NYMTES13

Normaali
Puuhanurkan arkea

Ympäristöteknologian tulevat insinöörit harjoittelussa

Henkilöesittelyt:
Syksyllä kirjoittajilla alkaa toisen vuoden opinnot energia- ja ympäristötekniikan linjalla.

  • Mari Paloniemi, 22-vuotias ja tuleva tuutori. Vaihtoi humanistisesta tiedekunnasta insinöörin opintoihin.
  • Antti Mattila, 28-vuotias, vaihtoi ensimmäisen vuoden jälkeen tuotantotaloudesta ympäristölinjalle.

Meille ”Teron opetuslapsille” oli varattuna kaksi projektia. Toinen koski siirrettävän vedenpuhdistamon rakentamista ja toinen energiakontin 3D-mallintamista SolidWorksilla. Allekirjoittaneita kiinnosti mallintaminen enemmän kuin rakentaminen, joten kerromme vähän kokemuksistamme projektin tiimoilta.

Meitä oli aluksi kolme: Mari, Antti ja Mikko. Saimme tietää, että Turun Ammatti-instituutin Peltolan koulutalossa on rakennettu konttia, johon tulee erilaisia lämpöä tuottavia laitteita. Konttiin asennetaan mm. hybridivaraaja, öljy- ja puukattila, ilmalämpöpumppu sekä aurinkotasokeräimiä katolle. Meidän tehtäväksemme jäi mallintaa kontti ja laitteet, jotta konttia voitaisiin esitellä kokonaisuudessaan. Konttia tullaan käyttämään ainakin energiatekniikan opetuksessa sekä Peltolan työmailla. Peltolassa meille myös selvisi, että meidän tulisi suunnitella ja rakentaa konttiin ovet.

Antti, jolla oli eniten kokemusta SolidWorkista, suostui projektipäälliköksi.
Saimme paperinipun verran piirustuksia kontista, joihin emme kuitenkaan erityisesti tutustuneet. Pari päivää vierähti SW:n tutoriaaleja tehdessä samalla kun Antti suunnitteli aikataulua.
Toisen viikon alussa kävimme Peltolassa ottamassa rakenteilla olevasta kontista mittoja. Aluksi korjasimme mittoja papereihin, mutta hetken ihmettelyn jälkeen päätimme vain piirtää paperit itse.

Mikko jäi projektista pois kahden viikon kuluessa aloituksesta muiden kiireiden vuoksi. Mallinsimme kontin monessa osassa ja rakentamisen ollessa kesätauolla mallintamista ei voitu tehdä loppuun. Kontin ”valmistuttua” rupesimme mallintamaan laitteita, joista piti onneksi mallintaa vain ulkokuoret. Teroa lainaten: ”Se riittää, että näyttää hyvältä.” Antti suunnitteli samalla ovia, jotka tullaan rakentamaan koneteknologiakeskuksella. Kontin mallinnus jää meidän osalta tähän.

-Mari & Antti

Normaali
In English, Teknologiakurssi

Summer course summed up, Romulo

The Uutuus project was an extremely rewarding experience, both professionally and personally, primarily because I had the opportunity to convey some of my knowledge about engineering and other technologies such as 3D modeling, and has shown a bit of the reality of Brazil, which initially was unknown to young Finns who are about to choose their profession and area of their university studies.

They showed great interest in learning, and great intelligence, along with a great creativity with regard to robotics and 3D technology, in this case we used Autodesk Inventor as 3D modeling software. The common project that they draw was a mobile phone dock station, which I suggest them to design and print, to also have this as a memory of the project afterwards, and they really appreciated the idea.

On the personal side was amazing to be able to live with young Finnish and learn from them, and also to observe the difference in the behavior of Finnish and Brazilian students. One of the things I found interesting is that most of them had a lot of experience to pass on several areas, and also the excellent level of English spoken by them, which is intriguing to young people around 17 years.

Overall, I am very grateful for the opportunity to have been part of this project, and possibly have captivated and excited those students in relation to the technological universe, and the globalized world, and somehow have contributed to their life, and the realization of this project.

Thanks everyone!

Rômulo Borba Vicente

I am a Brazilian student, last year student of mechanical engineering and studying shipbuilding in Finland. I am passionate by technology and engineering, and its being really rewarding to be living here in Finland and working at an amazing enviroment which is Koneteknologiakeskus. Since Autumn 2013 I’m engaged in many projects within Turku UAS and other companies. Currently I am working for the FinBraTech, a project of the Finnish government headed by Turku UAS and other many institutes in Finland. The intention is to bring Finnish companies and R&D institutes to the Brazilian market, specially at the marine and offshore area.

 

Normaali
Teknologiakurssi

Teknologiakurssi, Ryhmä 5

Blogiposti

Saapuessani maanantaina koneteknologiakeskuksen pihaan ei minulla ollut suuria odotuksia tulevista kahdesta viikosta. Lukiolaisen silmissä KTK on melko etäinen ja kaukainen paikka. Ensimmäisenä päivänä tuli jo kuitenkin ilmi että kyseinen pytinki keskittyy selkeästi tutkimukseen ja kehitykseen melko käytännönläheisellä tasolla. Käytävillä näkyi useita robotteja, ja yleisesti ottaen tilat muistuttivat enemmän teollisuuslaitosta kuin yliopistoa.

Toisena päivänä pääsimme heti hommiin. Aloitimme 3D-mallinnuksen Autodesk Inventor Pro -ohjelmalla. Ohjelman käyttö tuotti harjaantumattomalle pieniä hankaluuksia, mutta pienellä harjoittelulla saimme ideamme alulle – päätimme valmistaa kestävästä ABS-muovista pienikokoisen korttikotelon johon voisi mahduttaa kirjasto-, bussi- ja pankkikortit. Pidimme pienimuotoisen designkilvan, jonka voittajaksi päättyi Tor Vesterisen ehdotus.

Mallinnus oli kuitenkin vasta alkua, ja saimme seuraavina päivinä kokeilla myös tuotantoa. Aloitimme puhelintelineistämme jotka tulostettiin kipsistä: kappaleiden päältä imuroitiin ja puhallettiin kipsipöly pois, jonka jälkeen laitettiin päälle kemiaalinen kiinnike. Muovitulosteille taas valmistettiin lipeäliuos jossa kappaleiden annettiin kylpeä joitakin tunteja täyteaineen poistamiseksi. Tulokset tosin jättivät toivomisen varaa, mutta onneksi ohjaajamme Jarmo osasi auttaa näissäkin tilanteissa!

Mallinnuksen ja tulostuksen lisäksi oli vielä kolmas menetelmä jota saimme kokeilla: skannaus. Skannauksessa silitysraudan näköistä kojetta kuljetetaan ympäri skannattavaa kappaletta. Pienen jälkikäsittelyn jälkeen esille saadaan malli, jota voidaan nyt joko muokata edelleen tai tulostaa heti. Kokonaisuutena 3D-menetelmät ovat olleet mielenkiintoisia mutta myös opettavaisia – teknologia on vielä kehitysasteella ja sen käytölle on suuria rajoitteita.

Mutta AMK ei ole pelkästään työntekoa ja raadantaa. Työskentely on perustunut yli kaiken yhteistyöhön ja keskusteluun; parhaat ratkaisut syntyvät aina ryhmissä. Alussa suureltakin vaikuttanut työmäärä oli lopulta käsiteltävissä kun työt jakoi reilusti kaikkien ryhmän jäsenien kesken. Toisaalta on ajoittain myös tuntunut siltä että töitä olisi saanut olla enemmänkin ja suuri osa ajasta on saatu käyttää myös työhön liittymättömien asioiden parissa. Mutta onhan se totta kai ymmärrettävää, että ensimmäisellä kerralla kaikki ei suju ihan suunnitelmien mukaan, ja kokonaisuutena on kurssi ollut ehdottomasti positiivinen kokemus. Kaikki ovat mukana hyvällä mielellä – ainakin ruokatunnin jälkeen.

-Elias

Normaali
Teknologiakurssi

Teknologiakurssi; Ryhmä 3

Hyvä ryhmähenki on kaiken A ja O

Maanantaina 9.6. aloitimme teknologiakurssin Koneteknologiakeskuksessa. Olimme innoissamme aikaisesta herätyksestä huolimatta. Kurssin alussa saimme tietää, että ryhmäjako oli jo tehty, mistä kaikki eivät olleet kovinkaan innoissaan, mutta siitä päästiin nopeasti yli ja aloittamaan työt. Suurimmaksi osaksi kaikki kurssilla on toiminut ilman sen suurempia ongelmia, lukuun ottamatta 3D-ryhmien tulostus- ja mittausongelmia.

Tein pienen gallupin ja kysyin siitä, mikä kurssilla on ollut parasta, ja vastauksia tuli oleellisista asioista, kuten robotin rakentamisesta ja ohjelmoinnista ja 3D-mallinnuksesta turhempiin asioihin, kuten pienoishelikopterin lentämiseen. Monet myös mainitsivat kurssilaistemme hyvän ryhmähengen. Tästä asiasta olen samaa mieltä, sillä kaikki kurssilaiset tulevat hyvin toimeen keskenään, luukuun ottamatta Tatun muutamia kommentteja, jotka ovat aiheuttaneet hieman eripuraa…

Satunnaisesta sähläämisestä huolimatta kaikki työt on tullut tehtyä kunnolla ja asioita on opittu paljon. Kurssilla on ollut todella hyvää porukkaa, joiden kanssa ollut kivaa oppia, ja joille töiden tekeminen on maistunut. Näin kurssin lopulla on hieman haikeakin fiilis tietäen, että syksyllä koulun taas alkaessa ei luultavasti yhdelläkään kurssilla tule olemaan näin hyvää porukkaa, jonka kanssa nauraa.

-Erika

Normaali