Henkilökuva, Puuhanurkan arkea

Hellettä ja hyvää meininkiä

Nimeni on Jaakko Ruotsalainen ja olen valmistunut autotekniikan insinööriksi Turun AMK:sta muutama vuosi sitten. Tarina alkoi kun pääsin keväällä jatkokoulutukseen, jossa tarjolla oli 3D -mallinnusta ja -tulostusta, työstökoneiden ohjelmointia ja muuta mukavaa. Koulutukseen kuului kuuden viikon työharjoittelujakso ja kaverin kautta sain vinkkiä että Turun AMK:ssa voisi olla moisia hommia tarjolla Koneteknologiakeskuksella. Soitto heti Tutkimusryhmälle, samana päivänä haastatteluun ja seuraavana maanantaina harjoitteluun. Homma eteni joutuisasti.

Ensimmäiset pari viikkoa hujahtivat 3D-printtausta hämmästellessä ja talon tapoihin tutustuessa. Myös Solidworksia tuli naputeltua ahkerasti muun puuhastelun ohessa. Kolmannella viikolla pääsin jo tositoimiin ja mukaan oikeaan projektiin. Arpaonni suosi ja minut sijoitettiin osaksi maineikasta vedenpuhdistustiimiä. Tiedossa tulisi olemaan monenmoista hämmästelyä vispaimen parissa. Ensimmäisenä oli vuorossa kokoonpanojen ja erilaisten piirustusten väsäilyä koneella ja kohta päästiinkin jo kasailemaan itse laitetta.

Projekti tarjosi monenlaisia onnistumisia sekä kommelluksia matkan varrella. Välillä homma eteni kuin itsekseen ja toisena päivänä taas helteen ja vastoinkäymisten piiskatessa muistutti hetkittäin tervanjuontia. Eteen tulleet probleemat saatiin kuitenkin aina ratkaistua muiden opiskelijoiden, AMK:n sekä KTK:n henkilökunnan ja levottoman huumorin avulla. Vaikka aikataulusta oltiin karvan jäljessä, eteni homma silti tasaisen hyvää tahtia. Kuuden viikon jälkeen jäljellä oli vielä nippu hommia hoidettavaksi ja jouduin valitettavasti poistumaan paikalta ennen kuin laite kävi ja kukkui.

Harjoittelurupeaman aikana sain tehdä mallinnuksia, kokoonpanoja, piirustuksia ja käyttää monia uusia ohjelmia. Pääsin kokoamaan projektilaitteita, hitsailemaan komponentteja, tutustumaan 3D-printtaukseen, näkemään laserhitsausta luonnossa, testaamaan 3D-laseilla virtuaalista huvipuistokieputinta (olin lähellä tipahtaa tuolilta) ym. ei ihan niin jokapäiväistä. Ensimmäinen palkaton harjoittelu jota olisin mielelläni vielä jatkanut hiukan pidempäänkin..

Yleisesti harjoittelusta jäi mieleen rento ilmapiiri, monet mukavat työkaverit ja hyvä tekemisin meininki. Sekä tietysti kahvitaukojen kiivaat korttipelit. Suosittelen lämpimästi!

Kiitokset kaikille

-Jaakko

puuhanurkka foto

Normaali
Teknologiakurssi

Teknologiakurssi, Ryhmä 5

Blogiposti

Saapuessani maanantaina koneteknologiakeskuksen pihaan ei minulla ollut suuria odotuksia tulevista kahdesta viikosta. Lukiolaisen silmissä KTK on melko etäinen ja kaukainen paikka. Ensimmäisenä päivänä tuli jo kuitenkin ilmi että kyseinen pytinki keskittyy selkeästi tutkimukseen ja kehitykseen melko käytännönläheisellä tasolla. Käytävillä näkyi useita robotteja, ja yleisesti ottaen tilat muistuttivat enemmän teollisuuslaitosta kuin yliopistoa.

Toisena päivänä pääsimme heti hommiin. Aloitimme 3D-mallinnuksen Autodesk Inventor Pro -ohjelmalla. Ohjelman käyttö tuotti harjaantumattomalle pieniä hankaluuksia, mutta pienellä harjoittelulla saimme ideamme alulle – päätimme valmistaa kestävästä ABS-muovista pienikokoisen korttikotelon johon voisi mahduttaa kirjasto-, bussi- ja pankkikortit. Pidimme pienimuotoisen designkilvan, jonka voittajaksi päättyi Tor Vesterisen ehdotus.

Mallinnus oli kuitenkin vasta alkua, ja saimme seuraavina päivinä kokeilla myös tuotantoa. Aloitimme puhelintelineistämme jotka tulostettiin kipsistä: kappaleiden päältä imuroitiin ja puhallettiin kipsipöly pois, jonka jälkeen laitettiin päälle kemiaalinen kiinnike. Muovitulosteille taas valmistettiin lipeäliuos jossa kappaleiden annettiin kylpeä joitakin tunteja täyteaineen poistamiseksi. Tulokset tosin jättivät toivomisen varaa, mutta onneksi ohjaajamme Jarmo osasi auttaa näissäkin tilanteissa!

Mallinnuksen ja tulostuksen lisäksi oli vielä kolmas menetelmä jota saimme kokeilla: skannaus. Skannauksessa silitysraudan näköistä kojetta kuljetetaan ympäri skannattavaa kappaletta. Pienen jälkikäsittelyn jälkeen esille saadaan malli, jota voidaan nyt joko muokata edelleen tai tulostaa heti. Kokonaisuutena 3D-menetelmät ovat olleet mielenkiintoisia mutta myös opettavaisia – teknologia on vielä kehitysasteella ja sen käytölle on suuria rajoitteita.

Mutta AMK ei ole pelkästään työntekoa ja raadantaa. Työskentely on perustunut yli kaiken yhteistyöhön ja keskusteluun; parhaat ratkaisut syntyvät aina ryhmissä. Alussa suureltakin vaikuttanut työmäärä oli lopulta käsiteltävissä kun työt jakoi reilusti kaikkien ryhmän jäsenien kesken. Toisaalta on ajoittain myös tuntunut siltä että töitä olisi saanut olla enemmänkin ja suuri osa ajasta on saatu käyttää myös työhön liittymättömien asioiden parissa. Mutta onhan se totta kai ymmärrettävää, että ensimmäisellä kerralla kaikki ei suju ihan suunnitelmien mukaan, ja kokonaisuutena on kurssi ollut ehdottomasti positiivinen kokemus. Kaikki ovat mukana hyvällä mielellä – ainakin ruokatunnin jälkeen.

-Elias

Normaali
Teknologiakurssi

Teknologiakurssi; Ryhmä 3

Hyvä ryhmähenki on kaiken A ja O

Maanantaina 9.6. aloitimme teknologiakurssin Koneteknologiakeskuksessa. Olimme innoissamme aikaisesta herätyksestä huolimatta. Kurssin alussa saimme tietää, että ryhmäjako oli jo tehty, mistä kaikki eivät olleet kovinkaan innoissaan, mutta siitä päästiin nopeasti yli ja aloittamaan työt. Suurimmaksi osaksi kaikki kurssilla on toiminut ilman sen suurempia ongelmia, lukuun ottamatta 3D-ryhmien tulostus- ja mittausongelmia.

Tein pienen gallupin ja kysyin siitä, mikä kurssilla on ollut parasta, ja vastauksia tuli oleellisista asioista, kuten robotin rakentamisesta ja ohjelmoinnista ja 3D-mallinnuksesta turhempiin asioihin, kuten pienoishelikopterin lentämiseen. Monet myös mainitsivat kurssilaistemme hyvän ryhmähengen. Tästä asiasta olen samaa mieltä, sillä kaikki kurssilaiset tulevat hyvin toimeen keskenään, luukuun ottamatta Tatun muutamia kommentteja, jotka ovat aiheuttaneet hieman eripuraa…

Satunnaisesta sähläämisestä huolimatta kaikki työt on tullut tehtyä kunnolla ja asioita on opittu paljon. Kurssilla on ollut todella hyvää porukkaa, joiden kanssa ollut kivaa oppia, ja joille töiden tekeminen on maistunut. Näin kurssin lopulla on hieman haikeakin fiilis tietäen, että syksyllä koulun taas alkaessa ei luultavasti yhdelläkään kurssilla tule olemaan näin hyvää porukkaa, jonka kanssa nauraa.

-Erika

Normaali
Teknologiakurssi

Teknologiakurssi; Ryhmä 2

2. Ryhmä kuului 3D-tulostusalaan ja valitsimme työksemme eräänlaisen kahvikupin. Ideana oli siis mallintaa ja tulostaa kuppi, jossa olisi kansi ja kahva. Koska teknologiakeskuksen kahvikoneesta tuli todella kuumaa kahvia ja sitä oli hankala kuljetella, ajattelimme, että tarvittaisiin eräänlainen kuppi, jonka sisälle voisi pahvimukin laittaa, siten ettei polttaisi käsiään eikä kahvia läiskyisi kuljettaessa.

Lisäksi kaikkien oli tehtävä puhelinasema, johon puhelimen saisi laitettua vaikka latautumaan.

Kurssin kesto on 2 viikkoa, mutta oma ryhmä sai työt valmiiksi jo kahdessa päivässä. Koska kurssi pidettiin ensimmäistä kertaa, on hankala arvioida, kuinka kauan töiden kanssa kuluisi aikaa. Onneksi olimme tehneet työmme huonosti, joten jouduimme tekemään sen uudestaan ja saimme yhdeksi päiväksi tekemistä, mutta seuraavana päivänä oltiinkin taas työttömänä.

Kurssin kesto on erityisen lyhyt, mutta päivät sitäkin pidempiä. Päivät tuntuivat kestävän ikuisuuden työttömänä, mutta onneksi sai istua koneella. Mitä eniten haluaisin kurssissa muuttuvan? Tosi iso osa oppilaista halusi 3D-alalle, mutta ei ollut tilaa, joten osa joutui ohutlevy- ja robotiikka-alalle. Mielestäni jos osallistuu vapaaehtoisesti kesäkurssille, tulisi päästä juuri sinne mihin itse haluaa. Toinen asia mitä muuttaisin, olisi pitkät päivät ja käytännön työn lisääminen. Sama se, alkaisiko päivät kahdeksalta aamulla vai seitsemältä, mutta kun päivät venyvät neljään asti iltapäivään, joka päivä eikä ole mitään tekemistä, rupeaa itse hiukan lyhytpinnaisena turhautumaan. Jos päivät ovat pakko olla neljään saakka eikä esimerkiksi kolmeen, kuten normaalit koulupäivät, niin tulisi edes olla tekemistä muuta kuin kahdeksi päiväksi.

Risut on jaettu ja nyt ruusujen vuoro: Todella mahtava ilmapiiri keskuksessa ja suuri plussa erityisen rennolle ja mukavalle henkilöstölle, jotka jaksoivat opastaa meitä robottien, 3D- tulostuksen ja ohutlevyjen parissa. Kaikki opiskelijatkin olivat todella avuliaita ja ystävällisiä, jos tarvitsi esimerkiksi joitain työkaluja. Lisäksi opiskelu oli hyvin vapaata, muutamien pakollisten luentojen ja koulutusten jälkeen oli hyvin aikaa työstää omaa työtään ja pitää kahvitaukoja.

Normaali
Teknologiakurssi

Teknologiakurssi; ryhmät

Ryhmä 1

Fanni, Teemu ja Kristian

Spektaakkelimainen ryhmä, jolta löytyy melkeinpä Tehotytöt-tyyppistä yhteishenkeä. Fanni on ryhmän Papu, Kristian on Pipa ja Teemu Poppana. Ryhmä työskentelee suuren mission äärellä —> täydellisen hedelmäkulhon luominen. Työ on ohutlevytyötä, jossa on paljon vaaroja ja erilaisia salaisia aseita. Tämän takia ryhmä varmasti oppii myös paljon tiimityöskentelystä sekä salaisten aseiden merkityksestä. Vaikeuksien kautta voittoon päästään erityisesti Fannin avulla, sillä hänelle on ruoska vasemmassa ja hiiri oikeassa kädessä, sekä erityisen hyvä auktoriteetti muuhun ryhmään.

Ryhmä 2

Jonathan, Jaakko, Tatu ja Stina

Teknologiakeskuksen bisnesnerot, joiden kanssa ei parane leikitellä. Ryhmältä löytyy intoa tarttua haasteeseen kuin haasteeseen ja tehdä mahdotonkin mahdolliseksi. Tosin… Pieniltä virheiltä ei ikinä vältytä, mutta vastuu on täysin pomolla eli Jonathan Kuoppamäellä. Tosin huolta ei ainakaan projektipäällikön suhteen ole, sillä Jonathanilta löytyy täydelliset Hjallis Harkimon ominaisuudet. Tämän ansiosta meillä on vahva luotto tulevaisuuden bisnesneroihin. Ryhmä työskentelee 3D-tekniikan parissa ja suurena haasteena on luoda maailmaa parantava kahvikuppi. Kahvikuppia tehdessä ryhmän tärkeä tehtävä on pitää hauskaa. Pojat ovat pitäneet huvin ja työn tasapainossa, kun ovat päässeet leikkimään kauko-ohjattavalla helikopterilla ja teollisuusrobotilla.

Ryhmä 3

Erika, Joakim, Matti, Erik

Tästä ryhmästä löytyy totaalisen jäädyttävää potentiaalia. Ryhmä on verrattavissa uuteen Disney-leffojen tähdenlentoon, Frozeniin. Erika on ryhmän kantava voima ja tämänkin tarinan kaunis pikku prinsessa (Anna). Joakim taas on uuttera työntekijä, joka voidaan rinnastaa tarinan suureen poromieheen, joka aina tekee innokkaasti töitä (Kristoff). Matti taas on Joakimin oikea käsi ja on täten poromme (Sven). Erik on ryhmän jokapaikanhöylä (Olaf). Ryhmä on työskennellyt aktiivisesti robottien parissa, eli leikkinyt legoilla. Se jää nähtäväksi, syntyykö tästä ryhmästä suuria tähtiä, vai jääkö se vain ohimeneväksi tähdenlennoksi.

 

Ryhmä 4

Juuso, Matias, Aku, Jere

Ryhmän taidot saavat tukea uskomattomalta mielikuvitukselta ja intohimolta toteuttaa hulluimmatkin ideat. Ryhmän kokoonpano onkin verrattavissa Liisaan Ihmemaassa. Projektipäällikkönä toimii Aku. Akulla on aina kaikki langat käsissä ja hän on valmiina johdattamaan jokaisen robotiikan saloihin (Kani). Juuso on ehtymätön ideapankki ja hieman hullu myös innostuessaan ohjelmoinnista (Hullu Hatuntekijä). Matiaksen rautaiset hermot ja rauhallisuus takaa hänestä tasaisen työskentelijän (Kaalimato).  Jere on taas oikein kunnon veijari ja aina valmiina seikkailuun ohjelmoinnin maailmassa, hymy huulillaan (Veijarikissa). Tämäkin ryhmä työskentelee robotiikan parissa.

Ryhmä 5

Tor, Elias,  Thomas, Aku

Ryhmä on todella rauhallinen, ahkera ja säntillisesti töitä tekevä ryhmä. Tämä ryhmä harhautuu harhateille vain silloin, kun katsovat tiedeartikkeleita/mallinnusohjeita netistä. Elias on ryhmän projektipäällikkö ja pyrkii hoitamaan aina asiat neuvottelemalla eikä ota ns. suuren pomon valtaa ikinä. Tor on ideoija, jonka idea toteutetaankin tämän ryhmän projektina. Thomas ja Aku ovat avustajia, jotka tekevät kaikenlaista hommaa, jotka heille määrätään. Rauhallisuutensa ja älykkyytensä ansiosta tämä ryhmä on kuin Pikku Einsteinit.

-Stina

Normaali
Teknologiakurssi

Teknologiakurssi lukiolaisille

Turun AMK:n koordinoima UUTUUS-hanke järjesti yhteistyössä Koneteknologiakeskus Turku Oy:n ja Turun suomalaisen yhteiskoulun lukion kanssa lukiolaisille tarkoitetun teknologiakurssin. Kurssi pidettiin 9.–19.6.2014.

 

Koneteknologiakeskuksen Jussi Karlsson toivottaa TSYKin väen tervetulleeksi taloon

Koneteknologiakeskuksen Jussi Karlsson toivottaa TSYKin väen tervetulleeksi taloon.

Porukka jakautui viiteen pienryhmään. Ryhmät valitsivat oman erikoistumisaiheensa kolmesta vaihtoehdosta: 3D-tekniikka, robotiikka ja ohutlevytyöt. Yksi ryhmä tutustui ohutlevytekniikkaan, kun taas robotiikkaan ja 3D-maailmaan paneutui kumpaiseenkin kaksi ryhmää. AMK-opiskelijat ja Koneteknologiakeskuksen henkilökunta ohjasivat ryhmiä. Kaksi opiskelijaohjaajista oli brasilialaisia vaihto-opiskelijoita, joten työpäivät toimivat myös aktiivisena kielikylpynä.

Parin viikon kurssi oli monellakin tapaa menestys. Nuorten ryhtymisreippaus, innovatiivisuus ja energisyys tekivät vaikutuksen. Yhdeksässä päivässä saatiin paljon aikaan — jopa siinä määrin, että kurssin suunniteltu sisältö uhkasi loppua kesken jo puolivälissä. Yhdessä oli todella hauska puuhata ja uskon, että itse kukin oppi paljon. Minä opin esimerkiksi sen, että nämä lukiolaiset ovat merkittävästi aktiivisempia, kekseliäämpiä ja avoimempia kuin itse aikoinani olin. Ihailulla katsoin, miten esitelmöinti sekä suomeksi että englanniksi sujui tuosta vain, uusiin asioihin suhtauduttiin myönteisesti ja vauhdilla oppien ja tuotekehitysprojekteissa ideoita syntyi rivakasti.

Ensi maanantaista alkaen blogiin alkaa tipahdella ryhmien omia kirjotuksia kurssista. Näitä säestää ryhmien kanssa työskennelleiden AMK-opiskelijoiden kirjoitukset. Viimeisimpänä käsitellään kurssin saama palaute omassa kirjoituksessaan. Kaikki aiheeseen liittyvät kirjoitukset kerätään teknologiakurssi-kategoriaan.

Teknologiakurssista tehtiin koko sivun juttu Turun sanomiin (19.6., s.19, nettiversiossa pieni tiivistelmä). Tämän lisäksi kurssista kerrotaan AMK:n uutisissa.

UUTUUS-hanke (1.5.2013–31.7.2014) rahoitettiin Euroopan Unionin Elinikäisen oppimisen ohjelmasta.

Normaali
Normipäivä

Urapolku 2014

”Turun Nuorkauppakamari järjesti Urapolku-tapahtuman Logomossa 21.-22.5.2014. Tämä, jo toistamiseen järjestettävä ja suuren suosion saavuttanut, tapahtuma esitteli yläkoulun seitsemäsluokkalaisille ammatteja konkreettisesti ja asiantuntevasti, tarjosi inspiroivia roolimalleja sekä innosti tapahtumaan osallistuneita miettimään omia mahdollisia urapolkujaan jo hyvissä ajoin.”

Ja siellähän me olimme, kaksi kaljua tulevaa insinööriä roolimalleina kertomassa nykypäivän kone- ja metalliteollisuudesta, sekä esittelemässä CB-printer 3D-tulostinta, jonka avulla saimmekin houkuteltua suuren määrän tulevia veronmaksajia ständillemme. Suurta hämmennystä sai aikaan 3D-tulostettu iphonen kuori joissa oli pyörivät hammasrattaat, useampi nuori niitä kokeilikin omiin älypuhelimiinsa. Kipsitulostimella tulostetut sisäkkäiset neliöt olivat myös monelle ns. wow experience.

Varsinkin 7-luokkalaiselle kuuro-mykkä-sokealle pojalle joka piteli niitä kädessään ja kummasteli opettajansa kautta miten jonkin sellaisen tekeminen voi olla edes mahdollista. Pojalta tuli myös ehkäpä päivän parhaat ehdotukset siihen mitä kaikkea voisimmekaan tehdä; Eiffel-tornin pienoismalli, kohokuvioitu karttapallo… Vaihdoimme jopa yhteystietomme jotta hän saisi uusien ideoiden tullessa ottaa yhteyden sähköpostitse ja voisimme miettiä täällä Koneteknologiakeskuksessa olisiko ehdotuksia mahdollista toteuttaa.

Henkilökohtainen tietämykseni 4kk koulussa istumisen ja vajaan 3 viikon työharjoittelun vuoksi en omannut aivan samaa tietämystä 3D-printtereiden spekseistä kuin opiskelija-assistentti Jarmo Keskitalo. Mutta, pääsinpähän loistamaan ainakin maantiedon tietämykselläni ja kertomaan kinasteleville seitsenluokkalaisille että New York ei ole maa, jonka pääkaupunki on Manhattan. Liekö ollut tyttöjen tarkoitus ollakin vähän ”hassuja” saadakseen ikäistensä nuorten miesten huomion, noh, toivottavasti en pilannut alkavia kesäromansseja.

Vaikka kahden päivän seisominen ja usealle korvaparille samojen asioiden kertominen alkoi käydä äänihuulten ja jalkojen päälle, oli tämä ensimmäinen ”oikea” edustustilaisuus mielekäs tapa mainostaa itseään kiinnostavaa alaa nuoremmille pojille ja tytöille. Ties vaikka ständillämme käyneistä yläkoululaisista muutama pääsisikin Sepänkadun kampukselle opiskelemaan esimerkiksi automaatioinsinööriksi.

– Ville Eerola, automaatioinsinööriopiskelija, kesä-esa

SAMSUNG

Normaali