Puuhanurkan arkea

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää

Työharjoitteluni Turun Koneteknologiakeskuksessa alkoi samoissa merkeissä kuin viime kesänäkin. Soitettuani KTK:lle ja kyseltyä projektien perään vastaus oli aluksi empivä; ”No tuota tällä hetkellä on aika paljon harjoittelijoita jo ilmoittautunut ja projektit ovat kutakuinkin täynnä, mutta ehkä puolessa välissä kesää saattaisi löytyä paikkoja…” Kuitenkaan näihin sanoihin lannistumatta mainitsin viime kesänä olleeni jo  oppilasprojektipäällikkönä samassa projektissa, jossa oli tarkoitus rakentaa pienimuotoinen jätevedenkäsittelylaitteisto Turun AMK:lle opetus- ja tutkimuskäyttöön. Tämä tuotti toivotun tuloksen ja luurin päästä vastattiin: ”Noniinno siinä tapauksessa… Tuleppa paikalle huomenna klo. 8.15 niin katsotaan missä mennään.” Seuraavana aamuna saavuttuani paikalle totesin heti alkuun, että sanonta ”Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää” pätee niin opiskelussa kuin myös työelämässäkin.

Projekti kun ei ollut vielä valmis. Laitteiston oli tarkoitus valmistua viime kesän (2014) lopussa, mutta odottamattomien ongelmien sekä vastoinkäymisten takia aikataulu ei ollut pitänyt ja hommia oli vielä rutkasti tekemättä. Aikataulu oli laadittu (minä itse) liian optimistiseksi. Kokemattomuus projektitöistä johti siihen ettei vastoinkäymisiä osattu odottaa niin isossa mittakaavassa. Tämä olisi kuitenkin pitänyt ottaa huomioon, koska kaikki mukana olevat olivat aloittelevia insinööriopiskelijoita. Kesän jälkeen opiskelijat palasivat takaisin koulunpenkille ja projekti jäi odottamaan viimeistelijäänsä, joka saapui paikalle vasta seuraavan vuoden toukokuussa. Laitteisto oli kuitenkin saatu melkein käyttövalmiiksi. Ainoastaan sähkökaapin rakentaminen oli kesken, ja joitakin levyosia piti hioa uuteen uskoon sekä suorittaa laitteen mekaanisten ja elektronisten osien testaus.

Ensimmäiset työpäivät menivät projektin senhetkiseen tilanteeseen perehtymiseen sekä tekemättömien asioiden kartoittamiseen. Tämän jälkeen suoritettiin eräiden levyosien leikkausta, hiontaa ja muokkausta, jotta ne sopisivat laitteiston altaisiin. Sähkökaappiin suunniteltiin ja rakennettiin muutama viikko tuuletusjärjestelmää sen sisäisen lämpötilan pitämiseksi riittävän matalissa lukemissa. Sähkökaapin valmistuttua laitteiston kolmen vesialtaan kanssa suoritettiin tiiveystestit KTK:n varastorakennuksessa. Viikon aikana altaat täytettiin vedellä ja vuotokohdat tiivistettiin. Laite oli nyt jo viittä vaille valmis kun oli jäljellä enää tärkein ja jännittävin osuus: laitteen käynnistäminen ja testaus. Taajuusmuuttajien parametrien asettamisen jälkeen laitteen sekoitinyksikkö sekä keskipakopumput lähtivät pyörimään ja toimivat halutulla tavalla. Laite oli rakennettu sekä bonuksena vielä toimi, joten olo oli kuin voittajalla.

Todettakoon, että vaikka projekti viivästyi niin opetusmielessä se oli mitä parhain. Jokaisen insinöörin tärkein perustaito, ongelmanratkaisukyky, kehittyi matkan varrella huimasti. Ongelmatilanteita tulee eteen projekteissa väistämättä, eikä niistä pitäisi koskaan lannistua. Jokainen ongelma on ratkaistavissa. Jos ei omat kyvyt siihen riitä, niin on tärkeää, että osaa löytää oikeat henkilöt konsultoimaan näitä pulmatilanteita. Ja näitä päteviä persoonia on onneksi Turun Ammattikorkeakoulu täynnä.

 

Aurinkoista kesää puuhanurkan sekä TTI-toimiston loistavalle työporukalle!

Lauri Luotonen

Energia- ja ympäristötekniikka

Mainokset
Normaali
Innovaatio

Osaamismatriisi

Kaikkea ei täydy keksiä itse, vaan joskus on järkevääkin kopioida muiden hyviä ideoita. Tämä iski mieleeni heti, kun luin Aucorin blogista liikesalaisuuksia, ja varsinkin artikkelia salaisesta aseesta nimeltään osaamismatriisi. Näin hyvä käytäntöhän on selvästi varastamisen arvoinen, joten se otettiin suunnilleen sellaisenaan käyttöön. Taulukkopohja on kenen tahansa katsottavissa täällä.

Pari lisäystä näin kuitenkin tarpeelliseksi:

  • Sarakkeeseen C lisättiin kategoria RP, joka tarkoittaa ko. kompetenssista vastaavaa henkilöä. Tehtävä sisältää vastuun siitä, että kyseistä tehtävää voidaan tehdä, eli huolehtia resursseista, ovat ne sitten aineellisia tai henkisiä.
  • Taulukkoon lisättiin itsearvioinnin välilehti, joka voidaan tulostaa ja antaa täytettäväksi uudelle työntekijälle. Se on osoittautunut verrattomaksi esimerkiksi suurelle harjoittelijajoukolle. Näin tietoja kerätessä täytyy vain huolehtia, että jokaisella on kynä.

Työkaluna matriisi on osoittautunut oivalliseksi, kunhan muistaa alkuperäisessä lähteessä olleet varoitukset.

Kiitos ideasta Aucorille ja Janne Jääskeläiselle!

Jarmo

Puuhanurkan projektööri

Normaali
Henkilökuva, Puuhanurkan arkea

Hellettä ja hyvää meininkiä

Nimeni on Jaakko Ruotsalainen ja olen valmistunut autotekniikan insinööriksi Turun AMK:sta muutama vuosi sitten. Tarina alkoi kun pääsin keväällä jatkokoulutukseen, jossa tarjolla oli 3D -mallinnusta ja -tulostusta, työstökoneiden ohjelmointia ja muuta mukavaa. Koulutukseen kuului kuuden viikon työharjoittelujakso ja kaverin kautta sain vinkkiä että Turun AMK:ssa voisi olla moisia hommia tarjolla Koneteknologiakeskuksella. Soitto heti Tutkimusryhmälle, samana päivänä haastatteluun ja seuraavana maanantaina harjoitteluun. Homma eteni joutuisasti.

Ensimmäiset pari viikkoa hujahtivat 3D-printtausta hämmästellessä ja talon tapoihin tutustuessa. Myös Solidworksia tuli naputeltua ahkerasti muun puuhastelun ohessa. Kolmannella viikolla pääsin jo tositoimiin ja mukaan oikeaan projektiin. Arpaonni suosi ja minut sijoitettiin osaksi maineikasta vedenpuhdistustiimiä. Tiedossa tulisi olemaan monenmoista hämmästelyä vispaimen parissa. Ensimmäisenä oli vuorossa kokoonpanojen ja erilaisten piirustusten väsäilyä koneella ja kohta päästiinkin jo kasailemaan itse laitetta.

Projekti tarjosi monenlaisia onnistumisia sekä kommelluksia matkan varrella. Välillä homma eteni kuin itsekseen ja toisena päivänä taas helteen ja vastoinkäymisten piiskatessa muistutti hetkittäin tervanjuontia. Eteen tulleet probleemat saatiin kuitenkin aina ratkaistua muiden opiskelijoiden, AMK:n sekä KTK:n henkilökunnan ja levottoman huumorin avulla. Vaikka aikataulusta oltiin karvan jäljessä, eteni homma silti tasaisen hyvää tahtia. Kuuden viikon jälkeen jäljellä oli vielä nippu hommia hoidettavaksi ja jouduin valitettavasti poistumaan paikalta ennen kuin laite kävi ja kukkui.

Harjoittelurupeaman aikana sain tehdä mallinnuksia, kokoonpanoja, piirustuksia ja käyttää monia uusia ohjelmia. Pääsin kokoamaan projektilaitteita, hitsailemaan komponentteja, tutustumaan 3D-printtaukseen, näkemään laserhitsausta luonnossa, testaamaan 3D-laseilla virtuaalista huvipuistokieputinta (olin lähellä tipahtaa tuolilta) ym. ei ihan niin jokapäiväistä. Ensimmäinen palkaton harjoittelu jota olisin mielelläni vielä jatkanut hiukan pidempäänkin..

Yleisesti harjoittelusta jäi mieleen rento ilmapiiri, monet mukavat työkaverit ja hyvä tekemisin meininki. Sekä tietysti kahvitaukojen kiivaat korttipelit. Suosittelen lämpimästi!

Kiitokset kaikille

-Jaakko

puuhanurkka foto

Normaali