Teknologiakurssi

Ajatuksiani kesäkurssista

Turun AMK:n ja Koneteknologiakeskus Turku Oy:n yhdessä UUTUUS-hankkeen puitteissa järjestämästä teknologiakurssista on jo kirjoitettu paljon. Sosiaalisessa mediassa olemme näkyneet enemmän kuin varmaan mikään muu Teknologiateollisuuden tutkimusryhmän projekti.

Kurssi oli menestys. Jokainen ohjaaja sai haastaa itseään ja ennen kaikkea oppilaita. Jokainen laittoi itsensä likoon ja muutti maailmaa jollain tavalla, edes omalta osaltaan. Kiitos kaikille osallistuneille.

Ollessani aikanaan itse lukiossa, kaipasin jotain käytännönläheistä ja kesätöissä kaipasin jotain haastavaa. Jollekin haastavalle ja käytännölliselle oli siis huutava tarve. Elämä oli kovempaa nuoruudessani, siis käpylehmien aikaan, eikä mitään sellaista ollut. Kurssilaisten intoa katsellessa kävi väkisinkin mielessä, että ainakin osa on odottanut jotain samanlaista, tai ainakin jokin tarve tyydyttyi. Toivottavasti saimme tehtyä 19 lukiolaisen koulusta parempaa.

Emme tietenkään tyytyneet pelkkään motivaatioon, ja onneksi myös taitoa löytyi kautta linjan. Koska potentiaali on kuulemma taito kertaa motivaatio, oli lupa odottaa jotain suurta. Eikä pettymyksiä tullut. Oppilailla oli kaikkeen ennakkoluuloton asenne, halu oppia ja kyky soveltaa opittua myös muista aineista.

3D-tekniikoiden ryhmät ideoivat, suunnittelivat, tuotteistivat ja toteuttivat tuotteen. Robotiikkaryhmät oppivat kaikki ohjelmoimaan erilaisia robotteja ja soveltamaan laitteiden mukaan. Ohutlevyryhmä suunnitteli ja valmisti omat kappaleensa. Jokainen saavutti tavoitteensa, ja jopa etuajassa. Ohjaajien suurimmaksi ongelmaksi jäi lisätöiden keksiminen, kun suurin osa oppilastöistä oli valmiina jo kolmen päivän jälkeen, kun tavoite oli kaksi viikkoa.

Myös päivittäiset vierailevat luennoitsijat olivat korvaamattomana apuna tuomassa uusia, erilaisia näkökulmia teknologiateollisuudesta ja elämästä lukion jälkeen.

Oli hämmentävää huomata, miten oppilaat saivat paatuneenkin teknokraatin ajattelemaan työn ja koulutuksen merkitystä ja tulevaisuutta uudella tavalla ja todistivat, miksi työelämä muuttuu ja ketkä sen muuttavat. Myös Turun AMK huomioi kurssin omilla sivuillaan. Ei myöskään taida olla kovinkaan tavallista, että lukiolaiset itse raportoivat opintojaksoistaan julkisesti.

Tulevaisuudesta ei pidä olla huolissaan, jos nuoriso on tätä tasoa.

-Jarmo

3D-ryhmien ohjaaja, kurssin seremoniamestari

Koko kurssi yhteiskuvassa.

Koko kurssi yhteiskuvassa. © Mari Paloniemi

Normaali
Teknologiakurssi

Mietteitä lukiolaisten teknologiakurssista

Kesäkuun alussa järjestetty teknologiakurssi oli monella tapaa rikastuttava kokemus. Puuhanurkka-blogissa on ollut esillä sekä lukiolaisten että heidän kanssaan puuhastelleiden insinööriopiskelijoiden fiiliksiä ja kaikkia kirjoituksia tuntuu yhdistävän se, että parin viikon jakso oli sekä hauska että opettavainen.

Minäkin opin parin viikon aikana jotain. Nuoret tekivät reippaasti ja tehokkaasti sen mitä pitikin. Seuraavaa teknologiakurssia ajatellen opin, että tekemistä ja haastetta voi, ja pitääkin olla nykyistä enemmän. Mikäli samainen kurssi toistuu ensi kesänä, lupaan haastaa ja vaatia enemmän. Ja myös ohjata, tukea sekä kannustaa samalla mitalla runsaammin. Kahdessa viikossa ehtii tehdä hämmentävän paljon.

Kurssia järjesteltäessä päätimme tehdä porukasta sekaryhmiä niin, että parhaat kaverukset eivät päädy samaan rykelmään vaan lukio-opettajat sekoittavat ryhmät valmiiksi. Kurssin avaustilaisuudessa tämä sai pientä irvistelyä osakseen, mutta ei mennyt montaakaan hetkeä kun homma sujui laulaen. Loppukurssista kiiteltiin sitä, miten paljon on löytynyt uusia kavereita ja tullut tutustuttua mainioihin tyyppeihin, joita ei aiemmin tuntenut. Ryhmähenki löytyi oikein mallikkaasti.

Viimeisen päivän yhteenvetotilaisuudessa yksi ryhmä sanoi viisaasti robotiikasta ja veikkaan muiden ryhmien yhtyvän samaan. Yhtenä konkreettisena asiana ryhmä mainitsi, miten on kurssin aikana saanut ahaa-elämyksen robotiikan ja työn suhteesta; automaatio ei ole mikään pelottava töitä kähveltävä voima vaan ihmisen ylin ystävä. Viheliäiset työt on tarpeenkin ulkoistaa konevoimalle niin, että me voimme keskittyä siihen missä olemme hyviä ja mistä eniten nautimme. Jos kurssin hedelmänä saatiin tämä ajatus kirkastumaan kouralliselle nuoria, kurssi kannatti pitää. Tuo ajatus kantaa oikeaan suuntaan.

Toivon, että kurssi selkiytti teknologia-alan opiskelu- ja työmahdollisuuksia monelle. Näin tuntuu käyneenkin. Palautekyselyn pohjalta monelle oli ennen kurssia epäselvää, kiinnostaako tekniikka. Kurssin jälkeen selvyyttä oli paljon enemmän. Eniten kasvua oli ”kyllä, tekniikka kiinnostaa”-kohdassa. Nämä palautteet käsitellään myöhemmässä blogikirjoituksessa tarkemmin.

Kirjoitin Rakkauskirjeessä siitä, miten minua nuorempien tekemistä seuratessa tuntuu hyvältä vanhentua heidän pyörittämäänsä yhteiskuntaan. Samaa voi sanoa näistä lukiolaisista. Yritetään vain olla lannistamatta heitä ja pilaamatta tekemisen fiilistä.

Normaali
In English, Teknologiakurssi

Summer course summed up, Romulo

The Uutuus project was an extremely rewarding experience, both professionally and personally, primarily because I had the opportunity to convey some of my knowledge about engineering and other technologies such as 3D modeling, and has shown a bit of the reality of Brazil, which initially was unknown to young Finns who are about to choose their profession and area of their university studies.

They showed great interest in learning, and great intelligence, along with a great creativity with regard to robotics and 3D technology, in this case we used Autodesk Inventor as 3D modeling software. The common project that they draw was a mobile phone dock station, which I suggest them to design and print, to also have this as a memory of the project afterwards, and they really appreciated the idea.

On the personal side was amazing to be able to live with young Finnish and learn from them, and also to observe the difference in the behavior of Finnish and Brazilian students. One of the things I found interesting is that most of them had a lot of experience to pass on several areas, and also the excellent level of English spoken by them, which is intriguing to young people around 17 years.

Overall, I am very grateful for the opportunity to have been part of this project, and possibly have captivated and excited those students in relation to the technological universe, and the globalized world, and somehow have contributed to their life, and the realization of this project.

Thanks everyone!

Rômulo Borba Vicente

I am a Brazilian student, last year student of mechanical engineering and studying shipbuilding in Finland. I am passionate by technology and engineering, and its being really rewarding to be living here in Finland and working at an amazing enviroment which is Koneteknologiakeskus. Since Autumn 2013 I’m engaged in many projects within Turku UAS and other companies. Currently I am working for the FinBraTech, a project of the Finnish government headed by Turku UAS and other many institutes in Finland. The intention is to bring Finnish companies and R&D institutes to the Brazilian market, specially at the marine and offshore area.

 

Normaali
In English, Teknologiakurssi

Summer course summed up, Herbert

The experience during the 2 weeks of the summer course was really useful for me because I had the opportunity to learn from the high school kids and share part of my engineering and life knowledge with them. Almost all of the students were always interested about the subjects and were paying attention on classes and explanations that we gave to them. All the students that came to the Koneteknologiakeskus revealed a great capacity to learn and execute their projects. They also have a good English level and good capacity to communicate with everybody. Their final presentations were pretty good taking resourcefulness as point of view, They didn’t have any kind of problem to talk about the projects developed by them and to prepare the material to present. I was glad when I heard that some of them have even changed their minds and are now considering to be an engineer in the future. Through my point of view, the project went good and gave us points to consider to the next one that will make it better and more interesting to the high school kids and will make them learn more different things.

Herbert Campêlo, 30/06/2014

I’m 26 years old, I’m on the last year of mechanical engineering degree. I came to Finland as a shipbuilding exchange student and my time here has been amazing. I’m working in KTK on the FinBraTech, project between the Finnish and Brazilian governments, and I also helped on the UUTUUS project, summer technological course to high school students.

Normaali
Teknologiakurssi

Teknologiakurssi, Ryhmä 5

Blogiposti

Saapuessani maanantaina koneteknologiakeskuksen pihaan ei minulla ollut suuria odotuksia tulevista kahdesta viikosta. Lukiolaisen silmissä KTK on melko etäinen ja kaukainen paikka. Ensimmäisenä päivänä tuli jo kuitenkin ilmi että kyseinen pytinki keskittyy selkeästi tutkimukseen ja kehitykseen melko käytännönläheisellä tasolla. Käytävillä näkyi useita robotteja, ja yleisesti ottaen tilat muistuttivat enemmän teollisuuslaitosta kuin yliopistoa.

Toisena päivänä pääsimme heti hommiin. Aloitimme 3D-mallinnuksen Autodesk Inventor Pro -ohjelmalla. Ohjelman käyttö tuotti harjaantumattomalle pieniä hankaluuksia, mutta pienellä harjoittelulla saimme ideamme alulle – päätimme valmistaa kestävästä ABS-muovista pienikokoisen korttikotelon johon voisi mahduttaa kirjasto-, bussi- ja pankkikortit. Pidimme pienimuotoisen designkilvan, jonka voittajaksi päättyi Tor Vesterisen ehdotus.

Mallinnus oli kuitenkin vasta alkua, ja saimme seuraavina päivinä kokeilla myös tuotantoa. Aloitimme puhelintelineistämme jotka tulostettiin kipsistä: kappaleiden päältä imuroitiin ja puhallettiin kipsipöly pois, jonka jälkeen laitettiin päälle kemiaalinen kiinnike. Muovitulosteille taas valmistettiin lipeäliuos jossa kappaleiden annettiin kylpeä joitakin tunteja täyteaineen poistamiseksi. Tulokset tosin jättivät toivomisen varaa, mutta onneksi ohjaajamme Jarmo osasi auttaa näissäkin tilanteissa!

Mallinnuksen ja tulostuksen lisäksi oli vielä kolmas menetelmä jota saimme kokeilla: skannaus. Skannauksessa silitysraudan näköistä kojetta kuljetetaan ympäri skannattavaa kappaletta. Pienen jälkikäsittelyn jälkeen esille saadaan malli, jota voidaan nyt joko muokata edelleen tai tulostaa heti. Kokonaisuutena 3D-menetelmät ovat olleet mielenkiintoisia mutta myös opettavaisia – teknologia on vielä kehitysasteella ja sen käytölle on suuria rajoitteita.

Mutta AMK ei ole pelkästään työntekoa ja raadantaa. Työskentely on perustunut yli kaiken yhteistyöhön ja keskusteluun; parhaat ratkaisut syntyvät aina ryhmissä. Alussa suureltakin vaikuttanut työmäärä oli lopulta käsiteltävissä kun työt jakoi reilusti kaikkien ryhmän jäsenien kesken. Toisaalta on ajoittain myös tuntunut siltä että töitä olisi saanut olla enemmänkin ja suuri osa ajasta on saatu käyttää myös työhön liittymättömien asioiden parissa. Mutta onhan se totta kai ymmärrettävää, että ensimmäisellä kerralla kaikki ei suju ihan suunnitelmien mukaan, ja kokonaisuutena on kurssi ollut ehdottomasti positiivinen kokemus. Kaikki ovat mukana hyvällä mielellä – ainakin ruokatunnin jälkeen.

-Elias

Normaali
Teknologiakurssi

Teknologiakurssi; Ryhmä 4

Robotiikkaa ja pyramidejä

Kurssin osallistujista kaksi ryhmää sai aihealueekseen robotiikan. Me ryhmä 4:n opiskelijat; Aku, Juuso, Matias ja Jere, kuuluimme toiseen robotiikkaa käsittelevistä ryhmistä.

Parasta kurssissa on ollut Fanuc-teollisuusrobotin ohjelmointi ja sen luoma onnistumisen tunne. Ryhmämme jäsenet kokivat tämän myös ylivoimaisesti hyödyllisimmäksi osaksi kurssin sisältöä. Teollisuusrobotin ohjelmointi opettamalla saattaakin tulla eteen myöhemmin työelämässä.

Teollisuusrobotille opetimme yksinkertaisen pinoamisohjelman, jonka tarkoituksena oli poimia pöydältä metallisia kappaleita ja siirtää niitä toiselle pöydälle muodostaen pyramidin. Muutamien erehdyksien kautta onnistuimme lopulta paikkaamaan pinoamisohjelmastamme toimivan kokonaisuuden.

Muun ajan kurssista kulutimme Lego Mindstorms NXT-robottien rakentamiseen ja ohjelmoimiseen. Tämä oli välillä horjuttaa ryhmämme työmoraalia, sillä graafisen ohjelmointiympäristön käyttö ei juurikaan lukeutunut suosikkeihimme.

-Ryhmä 4

Normaali